Kiusaaminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelmaa

Eduskuntavaalien alla ehdokkaille satelee kutsuja moniin erilaisiin tilaisuuksiin. Itse olen ollut paneelien lisäksi perehtymässä ehdokkaille järjestetyissä tilaisuuksissa muun muassa työeläkkeisiin ja vientiteollisuuteen. Näiden lisäksi osallistuin viikko sitten Aseman Lapset ry:n järjestämään tilaisuuteen, jossa aiheena oli nuorten pitkittyneet konfliktit koulussa.

Järjestäjät taustoittivat aihetta tilaisuuden alussa. Esille nostettiin muun muassa vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn tuloksista lukuja kiusaamisen kokemuksista. Kouluterveyskyselyssä 6,6 % nuorista on kertonut tulleensa kiusatuksi kerran viikossa tai useammin. Järjestäjät laittoivat varmasti kaikkien osallistujien ajatukset pyörimään laskutoimituksella, jossa peruskoululaisten määrä 556 742 (Tilastokeskus, 2017) kerrottiin kouluviikkojen määrällä vuodessa, siis 38:lla. Opettajilla on siis lukukauden aikana 1,4 miljoonaa mahdollisuutta tarttua kiusaamisen tilanteisiin. Keskustelun ydin kysymys olikin taustoituksen jälkeen: Miksi niin moni tapaus kuitenkin päätyy poliisille tutkintaan?

Meillä on kouluissa käytössä monia toimiviksi todettuja kiusaamiseen pureutuvia menetelmiä. Aseman Lasten työntekijät kertoivat tilaisuudessa kuinka kaikista näistä menetelmistä huolimatta koulut kokevat voimattomuutta kiusaamiseen liittyvien ilmiöiden keskellä. Kokemusten mukaan tilanteet pitkittyvät, rikostunnusmerkistön täyttävä toiminta jatkuu ja kiusatun ja kiusaajan lisäksi heidän lähipiirinsä ja koko kouluyhteisö oireilee.

Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Koulukiusaamisella on yhteyksiä muun muassa oppimisvaikeuksiin, mielenterveysongelmiin, syrjäytymiseen, jopa radikalisoitumiseen. Merkittävän ongelman loppupäätelmään päädyimme myös osallistujien ja Aseman Lasten työntekijöiden yhteisen keskustelun jälkeen. Esille nostettiin esimerkiksi rakenteelliset ongelmat ja monialaisen yhteistyön haasteet. Koulujen rakenteet eivät välttämättä tue opettajan mahdollisuuksia puuttua ongelmaan. Monialaisen yhteistyön näkökulmasta nostettiin esille myös se, että vaikka toimijoita on kouluissakin paljon, niin toisten työtä ei tunneta ja moni opettaja tuntee esimerkiksi jäävän kiusaamista selvittäessä yksin. Tilaisuudessa pohdittiin myös sitä saavatko opettajaopiskelijat riittävät valmiudet kiusaamiseen puuttumiseksi.

Kiusaaminen koskettaa suurta määrää suomalaisia nuoria. Miten voimme varmistaa lapsille ja nuorille tulevaisuudessa turvallisen ympäristön kasvaa ja elää niin kouluissa kuin vapaa-ajalla? Tilaisuuden aikana korostui aikuisten vastuu kiusaamisen ja konfliktien ratkaisemisessa. Niiden ratkaisemista ei voi jättää vain vertaisten, lasten ja nuorten ratkaistaviksi. Kaikki lapset ja nuoret haluavat tuntea itsensä hyväksytyiksi. Monia kiusaajia yhdistää kielteiset koulukokemukset ja kokemus siitä, että heitä on itseä kiusattu.

Kiusaamisen ja konfliktien ratkaiseminen vaatii resursseja. Se vaatii myös taitoja. Kyseessä on myös prosessi, jossa pitää dialogin ja vuorovaikutuksen lisäksi löytää juurisyy. Pelkästä teosta rankaiseminen ei ratkaise kiusaamista. On ymmärrettävä tekijöiden historiaa, ajatuksia ja tunteita. On myös ymmärrettävä kuinka suurta joukkoa pitkittynyt kiusaaminen, konflikti, koskettaa. Kyse ei ole vain kiusaajasta ja kiusatuksi tulleesta, vaan heidän perheitä, kavereita, ystäviä, koululuokkaa ja kouluakin.

Ratkaistaessa Suomen suurinta ongelmaa – syrjäytymistä – on löydettävä edelleen parempia keinoja ja resursseja nuorten pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseen.

Kiitos Aseman Lapset tilaisuuden järjestämisestä. Minulle vahvistui jälleen se, että nuorisotyöllä voidaan ratkaista yhteiskuntaan liittyviä ongelmia – kuten pitkittyneet konfliktit koulumaailmassa.

Kuvassa yhteiskunnan rakenteita kuvaava tilanne, jota hallitsevat järjestys ja epäjärjestys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.